Tänään on vasta keskiviikko ja miehet on ihan levottomia.

Oikeastaan härskit jutut alko jo eilen. Elementtiporukalla loppu hommat, kaksi jäi tekemään autokatosten perustuksia. Kaksi päivää ne on nyt pyörineet ympyrää ja olleet levottomia, huh! Onneksi huomenna he pääsevät anturoihin muotteja tekemään. Tänään jo juttu lähti ihan käsistä.. "Jos vielä kerran komennat, niin otan sua korvista kiinni ja nuolen sun naaman." Tätä rataa sitten oli koko päivän.. Salasuhde epäilyjä, ympyrää pyörimistä ja härskejä puheita. Mitähän touhu on perjantaina? Ei voi edes kuvitella. Niin ja siis ei ole mitään salasuhde -juttuja :D Onneksi nämä kaksi miestä jäi työmaalle, muuten voisi olla aika kuivaa.

Tyhjentävää olo. Rungon pystytys betonielementtien osalta on ohi. Se oli siis minun vastuullani. Nyt hommat rullaa omalla painollaa, väliseinät, tuplaus, tasoite ja maalaustyöt. Pelkkää pyörimistä työmaalla, ei muuta selkeää suuntaa kuin valmiita taloja kohden. Onko ollut liian helppo työmaa? Ei suuria ongelmia, ei ongelmia toimituksissa, ei mitään järisyttävää. Onko edes mahdollista tällainen?

Toki on ihanaa, että asiat menevät omalla painollaan ilman ongelmia. Onko rakentamisesta tosiaan tullut näin helppoa? Ilman mitään suurta ressiä tai mitään ylipäätäkään..

Sateinen työpäivä, ei se haittaa..

Näitä hetkiä kun ei vaan kamalan usein tule.

a) Raudoittaja tekee oharin
b) Rupee sataa kaatamalla vettä
c) Kaatosateessa  holvin raudoituksen opettaminen elementtiasentajille
d) Kaideasentajien tyhjät vakit holvilla, vaikka kaikki oli kuulemma nostettu alas. "Vielä yksi vakki, se on sitten siinä."
e) Ja kollegan sotkujen selvittäminen (V*TTU).

Normaalisti en kamalasti kiroile, mutta kyllä se toisten sotkujen setviminen on vaan niin ärsyttävää. Ei siis näin. Muuten oli kyllä taas mukava päivä, niinku aina. :) Pirsitystä työpäivään tuo myös pieni sutina työmaalla.. Eettisestikö väärin? No onneksi se on ostettu mies :D

Taskukokoinen minä.

Vanhan työmaan "ongelmia" hoitamassa muutaman tunnin härskien sähkäreiden kanssa. Nyt voi jo melkein sanoa, että ikävä on myös vanhan työmaan urakoitsijoita. Ne oli vaan niin erilaisia, hassuja, hölmöjä ja kaksimielisiä.. Miehet vanhenee, mutta jutut ei muutu :D Päivä piristyy kummasti.

Kun oli ongelmat saatu korjattua, esitettiin minulle kysymys. Mistä sut sais taskukokoisena? Kyllähän siinä hetken hämmentyneenä olin, mutta selitys oli selvä. No tiedäthän, voisin pistää sut tonne taskuun ku meillä miehillä on tarpeita :D Mutta kuulemma oikea selitys oli, että mä oon vaan niin hyvä ja kaunis mestari, et sellanen sais olla jokaisella työmaalla. Kuin imelää, mutta imartelevaa..

Myös kovin imartelevaa on se, että kun oon yhden työpäivän koulutuksessa tai muita hommia tekemässä niin kova on jo ollu miehillä ikävä. Ja rehellisesti voin sanoo et miehillä,eikä vain jollakin yhdellä työmiehellä. Ja tämä tapahtuu joka kerta, eikä vain satunnaisesti kerran..

Pian ollaan jo viikon puolessa välissä ja mä menetän kohta hyvän työporukan kun työvaihe on loppunut =/ Pojille pian pullonhakuun..

Nainen voi olla hyvä ajamaan autoa kuin autoa.

Eilen taidokas transitin käsittely olisi poikinut töitä. Harmi vaan, kun en ole enää opiskelija tai muuten vaan niin taloudellisesti retuperällä. Voitteko kuvitella että ammattikuski (mies) kehuu naista ajotaidoissa? Ei tapahdu kovin usein.. Mutta nyt kävi näin. Mä vaan oon niin hyvä!

Oon ainakin superisti parempi kun mun kollega. Herra halusi yksi päivä kokoeilla miten mun autossa riittää vääntöä. Se oli kyllä sellainen kokeilu: kytkin huusi, auto sammui monta kertaa ja loppujen lopuksi herraa häveti niin että pysähtyi tien varteen ja vaihdettiin kuskia. Tää oli mulle ensimmäinen kerta ku oon miehen kyydissä, joka ei osaa ajaa autoa kuin autoa. Itse olen saanu taidon isältä. Isä ajaa autolla pitkin päiviä ja myös hänen mielestään olen hyvä kuski ja osaan käsitellä autoa kun autoa.

Ainakaan vielä ei ole tapahtunut mulle sitä, että olisin sammuttanut vieraan auton. Jos siis ei lasketa autokoulun ensimmäistä ajoharjoitusta, kun piti suoraan lähteä kyseisen kaupungin jyrkimmästä mäestä :D Opettaja sano vaan, et jos sä kakspyöräsilläki osaat niin ei auto sen vaikeempi ole. Toinen yritys osuikin sitten jo ihan nappiin.

Rakentaminen ei ole niin vakavaa, aina on aikaa kepposille..

Tuntuu taas ettei elämässä ole enää mitään muuta kuin työnteko. Toisaalta se ei haittaa. koska tykkään työstäni. Mutta kyllä se hieman rajoittaa kaikkea muuta sosiaalista elämää. Uskokaa tai älkää minullakin on ystäviä, joita olisi kiva välillä nähdä. :D

Toisen kerrostalon runkovaihe alkaa olemaan lopuillaan, mikä sinänsä harmittaa aikalailla. Minä menetän työmaalta hassuja hyviä työntekijöitä. Elementtiasennusporukka on ollut ihana piristys muuten niin vakavaan rakentamiseen. Ei se rakentanminen oikeasti ole niin vakavaa, pitää myös olla hauskoja hassuja hetkiä. Ja perjantaita kohden tarvii myös jutun lähteä välillä käsistä. Tätä hauskanpitoa meidän työmaalla ei turhan paljon ole. Kiristellään ja ollaan hiljaa, ei näin!

Mitä mä sitten teen kun elementtimiehet on poissa? Kuka mun kanssa lähtee hulluttelemaan? Kuka piristää mun päiviä? Työmaalle saapui juuri maalausporukka, josta voisin kuvitella löytäväni hyvällä huumorintajoulla varustettuja nuoria miehiä :D Toivotaan niin, muuten voi olla aika vaikeeta pysyä nahoissa.

Minä tykkään tehdä pikku kepposia. Se on mukavaa :) Kollegoille kirjoitin viikkoaikataululle zumbaa ja pitsinnypläystä. Tästä kertoo ehkä huumorintajun kollegoilla, että kirjoituksisa tivastiin ettei taululle saa kirjoittaa mitään ylimääräistä. Mikä näitä ihmisiä oikeen vaivaa??

Onneks sähkärillä löytyi huumorintajua, kun piilotin hänen moponsa avaimen :D

Maanantaille yritän keksi jonkun super-kepposen :D

Työntekijän markkinat

En siis muista milloin elämäni olisi ollut näin paljon säpinää täynnä. Siis varsinkin työrintamalla. Jos jotakin olen nyt viime viikkoina huomannut, niin ammattitaitoisista rakennusmestareista on kova pula. Itse en voi millään tavalla sanoa olevani vielä täysin ammattitaitoinen. On paljon asioita mistä minä en tiesä mitään ja asiota mistä tiedän vähän. Mutta halukas olen oppimaan ja etsimään tietoa.

Nyt on siis työntekijän markkinat huomattavissa ja nimenomaan ammattitaitoisen ja nopeasti oppivan. Suurta plussaa on ymmärrys talouden juokseminen työmaalla sekä reagoiminen paineen alla. Ihanaa, että töitä on vaikka toista lamaa tässä jo uhkaillaankin. Ei tässä vaiheessa ainakaan tätä meidän kohdetta ruveta jäihin laittamaan ja uskon kovasti siihen että itselläni ei myöskään tämän kohteen jälkeen ole työttömyyttä. Täytyy vain pelata korttinsa oikein.

Tapoja pysyä suosiossa:

1. Ole nainen miesvaltaisella alalla
2. Flirttaile paljon ja ole super-ystävällinen, varsinkin pomoille :D
3. Jos olet jostain asiasta epävarma, kysy kokeneemmalta siihen malliin kuin tietäisit mutta haet varmistusta.
4. Esitä tyhmempää kuin olet, kukaan ei odota liikoja
5. Keitä auliisti ne kaffet, pidät samalla muutkin hyvällä tuulella
6. Puhu välillä tyttömäisiä juttuja, niin miehet eivät ajattele sinun olevan äijä. Ja sitä paitsi naisen kuuluu olla nainen työmaalla..
7. Puhu mahdollisimman vähän parisuhdejutuista tai miesjutuista ylipäätänsä
8. Anna miesten kuvitella että olet sinkku, he lähestyvät sinua herkemmin
9. Pukeudu siististi ja käytä naisellisia värejä, kuten pinkkiä fleecetakkia
10. Käytä meikkiä hillitysti ja harjaa aamuisin hiuksesi. Et halua näyttää homssuiselta.

Näillä tavoilla minä olen pärjännyt ja olen "suosiossa".

Mahtavaa viikonalkua. Työviikkoa odotellessa :)

Aina vähän firmaanpäin.

Tää on niin mun elämää. Mä en harrasta sairaslomia, mä olen kipeä lomalla ja viikonloppuisin. Tässä jo lenssu teki tuloaan koko viikon. Eilen sitten alko kuume nousemaan ja töistä lähdin hieman aikaisemmin. Kotiin päästyäni nousi armoton kuume ja ei tuolta sängystä juuri tarvinnut nousta koko päivänä. Tänään sitten vaan yskittää ja ääni käheä. Sanoisin jopa pienesti seksiääni :D Ja jos samaa rataa jatketaan niin maanantaina ääni on käheääkin käheämpi, melkein samaa luokkaa kuin juhannuksen jälkeen.. Silloin äänen kyllä vei armoton biletys ja mukana laulaminen, se oli upea juhannus. Niin ja asiaan takaisin.. Voin vaan kokemuksella kertoa, että maanantaina kaikki on hyvin ja elämä jatkuu. Ei niitä saikkuja mihinkään tarvita. Aina oon ollut vähän firmaanpäin. Toki se on hyvä sairaspoissaololuvuille, mutta olisi se kiva vapaa-ajalla tehdä muutakin kuin sairastaa.

Työviikot kuluu älyttömän nopeasti ja talot rakentuu ihan silmissä ilman mitään suurempia ongelmia. Alkuviikko kyllä vähän jännittää kun meni rungonkierrosta yksi päivä hukkaan, kun ei saatu tavaraa työmaalle:

Minä: Huomenta! Ei oo vielä täällä meillä näkyny elementtejä, moneltakohan tulevat?
Toimittaja: Ööööö.. Tota pitikö niitten tulla tänään? Mä en oo ees pistäny teidän tilausta eteenpäin. Sori!
Minä: Siis mitä? Et oo muistanu vaikka mulle varmistit tilauksen?
Toimittaja: Siis joo, mä yritän selvittää millon saadaan ne tulemaan.
Minä: No ne tarvitaan tänään et pysytään aikataulussa, et vauhtia ja ilmottele pian.

Hetken päästä uusi puhelu:

Toimittaja: Et sä oo pistäny mitään tilausta. Ei löydy täältä meiltä.
Minä: Pistän samantien sulle tuleen sen tilauksen, minkä lähetin sillon sulle sähköpostilla. Ne oli ne molemmat tilaukset siinä.
Toimittaja: No joo, ei sen väliä.
Minä: Millon me saadaan ne elementit?
Toimittaja: Huomenna aikasintaan.
Minä: saa muuten olla sitten purku työmaalla klo6 tai muuten ei onnistu.

Onneksi tilaukset tehdään sähköpostitse niin jää aina merkki siitä kun sen on lähettänyt :) Mua ei voi huijata, mä olen tarkka näissä asioissa.

Yksi surkea epäonnistunut toimitus lisää ressiä vajaalle elementtiasennusryhmälle, joiden nokka on vielä äärettömässä lenssussa töissä. Ei oi muuta sanoa, ku miksei tää toimittaja pistäny tilausta samantien eteenpäin ku sai mun viestin. Nyt on alkuviikko niin kiree et maanantaina mahdolisesti ollan sit 16h töissä. Not cool!

No onneks on ehkä vielä yksi mahdollisuus siirtää tulevia toimituksia, jossei maanantaina saada elementtejä paikalleen. Toivotaan et onnistuu toi maanantai, koska siirto on suuri EHKÄ. Maanantai tulee olemaan pitkä mutta palkitseva päivä, kun sitten seuraava kerros onkin jo paljon helpompi ja vähemmän elementtejä. Niin ja tiistaina onkin kaikkea muuta kivaa tiedossa, neiti on yhtä hymyä :)

Tässä on hyvä ihmisen levätä maanantaita varten ja parannella lenssu.

Toisen työmaan ongelma.

Miksi asukkaat eivät ilmoita huomaamistaan vioista tai puutteista heti? Miksi ne huomataan vasta silloin, kun uusi asukas muuttaa tilalle? Tai miksi jokaisessa talossa on yksi rutkuttaja, jolle mikään ei ole hyvin? Ja  hei nämä asukkaat asuvat vuokrataloissa, nämä eivät ole teidän omia. Luulisi, että omistusasunnon hankkijat ovat tiukempia arvioijia kun vuokralaiset. Näin ei ainakaan oman kokemuksen mukaan ole. Todella ärsyttävää.

Yritän tässä tasapainoitella jo valmistuneen kohteen ja runkovaiheessa olevan kohteen välillä. Aluksi oli paljon hankalempaa, kun tuli uudelle työmaalle ja yritti päästä sisälle siihen samalla hoitaen edellisen kohteen mahdolliset "rutinat". Nyt jo on helpompaa, mutta miksi rutinoita tulee vasta nyt, kun ensimmäisen talon luovutuksesta on jo kolme kuukautta? Ajella nyt päivittäin edestakaisin työmaiden välillä. No saahan siitä km-korvaukset, mutta ei se silti enää mukavaa ole.

Tätä tuskaa ei myöskään helpota talonyhtiön huoltomies. Miten joku voi olla huoltomies, jos hän ei osaa edes avata tukkoon mennyttä viemäriä. Ei, kun heti soitetaan rakennuttajan edustajalle, eli mestarille, ja ollaan peukalo keskellä kämmentä. Ja samanlaisia puheluita tulee päivittäin. Miksi hän ei myöskään usko, että tälläiset asiat ovat huoltomiehen hommia? Onkohan työnkuva hukassa? Vai onko hän vain liian laiska? Tiedä sitten, mutta tekisi mieli soittaa kyseiseen huoltofirmaan ja antaa reilusti palautetta. Ei tällanen vetele. Häiritä nyt toisia työnteossa asioilla, jotka eivät rakennuttajalle enää kuulu.

Idiootti huoltomies!

Leirintäalue keskellä parkkipaikkaa

Vilskettä ja vilinää heti aamutuimaan. Muistutussoittoja , kiireisiä lähtöjä ja murtuinen suu. Aamulla on vaan vaikea herätä, jos saa kerrankin nukkua väähn pidempään. Miten voi ollakaan niin helppo herätä klo 6.00 mutta sitten 6.45 se on jo mahdotonta ja tuskallista? Silmät eivät aukea ja väsyttää niin paljon, että voisi nukahtaa uudestaan. Olenko vain tehnyt jo normaalia päivärytmiä tarpeeksi kauan? Aikaisemmin siirtyminen yövuorosta päivävuoroon olikin sen tiukun juttu, ensimmäinen kuukausi meni valvotessa.

Vaikka se voi tuntua ulkopuolisen silmissä, että kun mestari ei ole työmaalla niin sillä on helppo päivä. No kumotaan tämä nyt jo heti alkuun. Se ei todellakaan tarkoita sitä. Tänäänkin se oli tiukka koulutuspaketti+nykyinen työmaa+vanha työmaa. Koulutus oli toki tarpeellinen ja siinä opin enemmän kuin vuodessa koulun penkillä. Kuinka sen nyt on mahdollista? No ei se ainakaan oppijassa :)

Eilen niin hienosti sirkkelöin hyllylevyn oikeaan mittaan ja tänään ajattelin sen viedä takaisin asukkaalle. No ei sitten käynyt mielessä, että olisi varmaan hyvä ottaa se hyllylevy mukaan sieltä työmaalta :D Ja ei muutaku ajoreissu konttorilta työmaalle ja levy kainaloon. Siinä sitten työmaan parkkiksella kattelin et oli osa työmiehistä pistäny leirin pystyyn. Toisella oli Koffia ja toisella Megnersia kädessä, mitä? Hetken jutustelun jälkeen selvis, että äijien pomo ei ollut maksanut palkkoja viime perjantaina eikä niitä edelleenkään näkynyt tilillä. (Samaisen urakoitsijan kanssa on ollut muillakin äijillä ongelmia.) No mikäs siinä niillä ollessa, retkituolit alla ja repussa tarpeeksi juotavaa taksin tuloon asti. Protesti se tämäkin. Kyllähän se toki huvitti, mutta samalla hieman suretti että näin oli päässyt käymään. Siinä oli isoilla miehillä kamalasti asiaa purettavana ja mun tehtävä oli kuunnella. Harmitti paljon ja harmittaa edelleenkin. Kyllä vaan noi jotkut yrittäjät on vaan suoraan sanoen sikoja, ku yrittävät vaan omaan taskuunsa saada kaikkien rahat ja jättää äijille palkat maksamatta. Tämä on törkeää!

Kuski saapui äijille ja matka kohti pupia alkoi, niin sieltä heiluteltiin ja huudeltiin: Toivottavasti nähdään vielä tällä työmaalla. Kannustavasti heilutin äijille ja sanoin takaisin että eiköhän ne asiat selviä ja te tulette vielä tänne työmaalle. Mitä muutakaan olisin siinä tilanteessa enää sanoa?

Työmaan muru.

Nyt eletään jo sitä vaihetta työmaalla kun neidistä on tullut muru ja kuningatar ja mitä näitä oli. :) Tämähän on tietysti ihanaa ja imartelevaa. Kaikki naiset haluaa olla muruja ainakin tietyille ihmisille. Oma muruksi kutsuja on vielä projektina kesken, mutta ihanat työmiehet korvaa sen puutteen sanoillaan. Siis ei teoillaan, koska omiin ei kosketa ja hei, EI!

Minä nautin täysin siitä, että olen huomion keskipisteenä. Toki näin ei ole kaikkien kesken. Hyvänä esimerkkinä voi kertoa työnjohtokollegat tai oikeastaan kollega. "Minä en naisista välitä varsinkaan kun olet minua ainakin 12 vuotta nuorempi, minä olen jörö ja minä örisen. Ole sinä tyttö hiljaa ja keitä kahvia niin minä voin sillävälin kyseenalaistaa kaiken minkä sinä teet." HUOH! Tätä siis päivittäin ja siksi muruttelu onkin niin ihanaa vastapainoa.

Mikä siinä niin onkaan, että vanhemmilla miehillä ottaa niin koville? Tyttö kun ei olekaan vain tyttö vaan aivan samalla viivalla kuin he itse? Välillä v*tuttaa mutta onneksi tätä ei enää tarvitse kamalasti katsella, kun tytöllä on myös terävä kieli ja keskustelutaitoja.

Sitten päivän piristys: Tules kuule tyttö tänne, niin annan sulle elämäs kyydit. Mulla on tällainen aika iso... maakaapeli :D

Epäonnistumisien kautta viikonlopun viettoon.

Loppu viikko oli jonkinlaista hullun myllyä ja tuntui kamalan kiireiseltä ja kyllähän se sitä olikin. Kahden työmaalla pomppiminen vaatii taitoa, varsinkin kun täysin keskeneräisellä työmaalla on täysi tohina valujen suhteen. Holvi pitäisi saada valukuntoon päivässä, mikä ei siis todellakaan ole mahdollista. Elementtiasentajat tekevät liian pitkää päivää ja perjantaina heistä jo huomasi kuinka loppuun kuluneita he olivat. Neiti rakennusmestari oli mukava ja keitti pojille kahvit ja tarjoili ne holville. Kyllähän se piristi kaikkia.

Onneksi saatiin perjantaina holvi valukuntoon juuri ennen kuin kura tuli työmaalle. Viimeiset tukkeet ja valmiina ja vajaa miehitys valmiina valamaan. Itsellä ei olisi ollut pakko jäädä katsomaan valua loppuun, mutta avuliaana tarjosin apuani ja jäin holville. Valu alkoi lupaavasti ja vannomatta parasta jälkeä saatiin vajaalla miehityksellä. Rakenteen jälkeen aloitettiin loistavalla mielellä juotokset, tänään päästäisiin ajoissa kotiin viikonlopun viettoon. Tai ajoissa ja ajoissa kello taisi olla silloin jo reilusti yli viisi :D

Puolessa välissä juotettiin hissikuilun tausta, jossa oli tiedossa että kuraa sinne onkaloon tippuu muutama sata litraa. Puolen motin kohdalla rupesin jo miettimään, että ei se kyllä täyty ja juoksin alemmalle holville. Huppista, sinne se kura valui suoraan. Pystysauma oli jäänyt vetämättä ja kaikki tuli suorilla alas. Se siis siitä ajoissa kotiin menemisestä. HUOH! Muilta osin saatiin holvi kuntoon ja vettä tuli kaatamalla. Siis normaalit valuolosuhteet. Neiti meni taas ja keitti miehille kahvit ja pidettiin pieni kahvi-/v*tutustauko. Yksi miehistä jäi loppujen lopuksi haalaamaan kuraa pois alemmalta holvilta. Olin jo suuntaamassa autolle kun alkoi kuulua taas lorinaa, voi apua. Oli sitten toinen pystysauma antanut periksi, onneksi ei valunut kuin ämpärillinen ja saatiin uretaanilla "tyrehdytettyä" vuotokohta.

Kaikkee sattuu ja tapahtuu. Ja nyt voi sitten viettää viikonlopun rauhassa. Eilinen työpäivä painaa vieläkin ja tänään en aio tehdä mitään. Rauhalliset viikonloput kaikille :)

Pinkki on pop ja niin on naisellisuuskin.

Nämä kun vain saisin turvakärjellä ja naulaanastumissuojalla, niin olisin ehkä maailman onnellisin rakennusmestari <3

Yhdestä jutusta olen pitänyt, ja tulen pitämään, huolta työmailla: Minä olen naisellinen nainen. Minä kikatan ja käytän huulikiiltoa. Välillä rääväsuinen nainen astuu pintaan, mutta pääsääntöisesti kielenkäyttökin on maltillista ja heleää. Vaikka nainen työskentelee miesvaltaisella alalla, niin ei naisesta tarvitse muuttua miehistä. Tack o adjö!

Just another rainy day

Kerrankin oli jotain hyvää siitä, ettei työmaalla tullut oltua :D Nää sateiset päivät kun ei niitä mielyttävimpiä ole. Työmaalla on kylmä, kopissa tylsistyy ja ei siellä holvillakaan mikään mielyttävä ole olla. No nyt on EA1-kurssi käytynä ja onnittelen siitä itseäni. Neuvoksi siis muillekin jotka sen jo ovat käyneet, että muistakaa uusia kortti ennen kuin on myöhäistä. Jos olisin puoli vuotta sitten käynyt uusimassa kurssin, olisn päässyt neljällä tunnilla kuudentoista sijaan.

Johtuneeko työmoraalista vai mistä, mutta niin paljon mielummin olisin nuokin tunnit käyttänyt tekemällä oikeita töitä. Ja siten en olisi istunut päivässä liikaa, ei näköjään selkä kestä tuollaista istumisen määrää. Jos minulla ei olisi vetovastuuta rungon pystyttämisestä, olisi kurssilla voinut istua aivan huoletta. Minulle kun nykyään tuppaa tulemaan sitä puhelua aika paljon päivittäin. Koko ajan siis sain pitää puhelimen vierellä tai jos en pitänyt niin tauoilla oli puhelin täynnä puheluita. Ei sitä työtä niin vaan jätetä koulutuksien takia.

Onneksi joulukuussa tulee loma ja silloin pistän kyllä puhelimen rehellisesti kiinni. Niin ja hoidan asiat siten, että yhteydenotot tehdään muille ihmisille. Hieman helpottaa kyllä se, että enää ei rungon pystytystä sillon ole. Varsinaisesti en laske päiviä loman alkuun, mutta 11 viikkoa :) Ei tunnu enää yhtään niin pahalta odottavan aika kun laskennana alussa, viikkoja oli 15 kappaletta.

Jee, ihanaa! Huomenna takaisin normaaliin arkeen ja työmaalle :)

Mikä on todella iso ja kirkkaankeltainen?

No se olen tietenkin minä sadetakki päällä :D Tämä on se ihanuus mitä työvaatteet tuo mukanaan. No kun sattumoisin en ole sitä normi miesten XL-luokkaa, niin jostain kumman syystä työvaatteet/takit on aina liian isoja. Mahtuu ainaki vaatteita tarpeeksi alle, jos jotain hyvää on haettava. Niin ja keltainen väri on pop.

Tänään toki ei olisi ollut pakko pitää mitään keltaista ja turvakengistäkin pääsi muutamaksi päiväksi eroon. Miksi pitää sataa ja miksi pitää olla EA1 -kurssilla? Mielummin olisin ollut töissä vaikka satoikin koko päivän. Kun sataa vettä, ni tarvii sadetakin ja ainoo minkä omistan on tuo työpaikan tarjoama. Omia rahojani en sellaseen haaskaa vaan mielummin näytän enemmänkin keltaiselta plussapallolta. Oikeestaan ei kamalasti kiinnosta.

Ei myöskään kiinnosta miltä työpäivän jälkeen tai edes työpäivisin näytän. Välillä ainakin erästä ystävääni hävettää, kun yhdessä mennään kauppaan.. Itse menen suoraan töistä ja tapaamme rismalla. Keltainen takki ja pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa timpurin housut ja turvakengät. Ei se nyt mitenkään naisellinen ole, mutta eipähän omat vaatteet mene likaseksi ja oikeastaan ketä kiinnostaa miltä näytän? Mikä siinä niin hävettää että toinen tulee työvaatteet päällä kauppaan? Pitäisikö olla korkkarit ja täydet meikit naamassa?

Se on hyvä, että aamulla jaksan hiukset ja hampaat harjata. Jos ihan villiksi heittäydyn niin perus ripsivärin lisäksi lisään sen ripsivärin myös alaripsille :D

Syksyn tuoksuista tiistaita. Oi syksy, olisiko se hieman kynttilöitä ja lasi punaviintä <3

Tiivistettynä duunarin elämä raksalla. Kiitos Notkea Rotta :)

Aina yhtä miellyttävä maanantai

Ihanaa, palata taas normaaliin rytmiin. Töitä. Mun elämä taitaa pyöriä aikalailla töiden ympärillä, mutta minkäs sille voi että nauttii siitä mitä tekee. :) Viikonloppuna sain niin hyvin rentouduttua että ei voinut olla kuin hyvällä tuulella. Ja hei vaikka Suomi hävisi lentopallon EM-kisojen kaksi ensimmäistä peliä ja tänään jänniteltään voittoa, niin silti hymyilyttää. Eilen kyllä hieman itketti tappiot ja myös se että Belgia voitti Ranskan.

Lentopallon EM:t oli myös kova puheenaihe työmaalla. Meitä entisiä ja nylyisiä pelaajia löytyy enemmänkin. Erona tähän oli se, että äijät siinä oli aivan järkytävässä krapulassa ja läppä lensi liiankin hyvin. Kyllä siinä taas korvat hieman punotti :D

Nyt eletään taas niitä hetkiä, kun työmaalla on jatkuvasti kaikenlaisia auditointeja. Tänään oli yrityksen oma auditointi liittyen rakentamisen laatuun ja viime viikolla oli työturvallisuus auditointi. Sen verran voin kohteesta sanoa, että auditoinnit eivät selkeästikään lopu tähän vaan erikoisluonteensa takia niitä tulee jatkuvasti lisää.

Jotain hyvää auditoinneissakin on. Saadaan aina työmaa viimesteltyä niitä varten, siivous pelaa ja urakoitsijoille ei tarvitse kuin kerran nipottaa suojaimista. Tosin, ei kyllä noista suojaimista yleisesti ottaen enää tarvitse kovinkaan paljon nipottaa. Niin ja onhan se kiva, että toimiston väkeäkin näkee välillä työmaalla. Ai niin ja se kaffe ja pulla, tai ei oikeastaa kaffe vaan pelkästään se pulla :D Ne taisikin olla ne tärkeimmät!

Nyt alkaa kyllä päivät mennä aikalailla samalla kaavalla kuin kaksi kuukautta sitten. Päivät menee samalla kaavalla ja toisen kerrostalon runko nousee kun itsestä. Tarvii koputtaa puuta, kun ei ole ollut vielä mitään ongelmia elementtitehtaiden kanssa. Peukut niille. Tää on vähän niinkuin koetuskivi mulle. Mä hoidan itse tämän toisen kerrostalon rungon pystytyksen ja vastaan kaikesta mikä siinä vastaan tulee. Ihanaa, kun on vastuuta. Itsevarmuus tässä kyllä nousee kohisten kun olen tähän asti hommat hoitanut mallikkaasti. Ihania onnistumisen tunteita! :)

Asumisen ongelma.

Kamala asuntokuume päällä. Olen tässä nyt jo katsellut asuntoja enemmän ja vähemmän vuoden ajan, turhauttavaa. Oma pieni rivarikoti olisi hakusessa, mutta tuntuvat olevan niin kovin kalliita. Rakennusmestarin palkka on tunnetusti niin kamalan suuri, ihan ranteet paukku :D

Paria asuntoa olen ihan tosissani käynyt katselemassa ja hyviltä ovat vaikuttaneet kunnes välittäjä on mennyt hiljaiseksi. Olenko kysynyt liian ammattimaisia kysymyksi? KYLLÄ! Mistä siis tietää, että asunnossa on jotain vikaa? tai että asuntoon on tulossa isoja remontteja, joita tarkoituksella jätetään paljastamatta?

Aluksi välittäjät nuolevat p*rsettä ihan kirjaimellisesti ja luulevat että tuo tyttö ei mistään mitään ymmärrä. Hahaa, taisitte arvioida väärin.

Neuvoja siis, kun nuori sinkkunainen, rakennusalan tuleva ammattilainen, menee katsomaan asuntoa:

1. Pyörittele etusormella hiuksia, niin vaikutat hieman blondilta.
2. Ihastele värejä ja kuinka ihanan puutarhan pihaan saisi, se lisää tyttömäisyyden tunnetta ja samalla johtaa harhaan välittäjän.
3. Suunnittele ääneen miten kaikki huonekalusi sopisivat juuri sinne ja kuinka paljon uusia juttuja tulisit hankkimaan.
4. Kysele onko taloyhtiössä korjaustarpeita tulossa ja mitkä on mahdolliset kustannukset. Jos niitä on niin hymyile vaan nätisti ja sano aijaa.
4. Älä missään nimessä arvio, miten kiero joku seinä on.
5. Älä anna muutenkaan välittäjän ymmärtää asuntoesittelyssä, että ymmärrät rakentamisen kustannuksista. Se asunto jää siihen muuten.
6.Lopuksi kiitä välittäjää ja sano palaavasi asiaan.
7. Jos asunto oli mieleinen, tee kustannuslaskelma kotona ja tiputa pyyntihintaa niin paljon ku p*rse kestää.
8.Tee tarjous. Se ei ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.
9. Olet tällätavoin sinkkuna nuorena naisena näyttänyt välittäjälle ennakkoluulot vääriksi.

Tässä on siis minun suunnitelmani. Toimiiko se? No se jää nähtäväksi. Toivottavasti vaan löytyisi lisää asuntoja mitä mennä katsomaan.

Rakennusmestarin vapaapäivä.

Pääsääntöisesti viikonloppuisin ei tarvitse murehtia töitä, mikä on ihanaa. Tietysti alitajuisesti koko projekti pyörii mielessä 24/7, mutta ei todellakaan millään huonolla tavalla.. Vielä en ole kokonut mitään ahdistusta töiden osalta vapaa-ajalla.

Perjantaisin äijät työmaalla aina vaan jaksaa huudattaa kuinka napsuis jo ja onneksi on perjantai. Itsellä taitaa aikalailla viikonloput mennä muissa merkeissä kuin ryypätessä. Myönnän kuitenkin käyttäväni alkoholia ja silloin tällöin sitä vedetään kunnolla. :D Ja kun ei niitä harjakaispulloja ja muitakaan pulloja voi tualla hyllyssä seisottaa, menee pian vanhaksi..

Tästä vapaasta viikonlopusta nautin erityisesti. Minun ei tarvitse tehdä mitään ja voin hemmotella itseäni. Mikä onkaan parempaa viikonlopussa kuin rauhalliset aamut, hyvä kahvi, tuoreen sanomalehden tuoksu ja urheuleminen. Tänään se oli spinning ja huomenna se olisi pumppi. Voi maanantaina palata hyvillä mielin töihin, pirteenä ja levänneenä.

"Isi pikaliimattaa.."

Ja niin se isi pikaliimatti ja lapsi katsoi vierestä, kun isin isot kädet korjasi. Lapsesta kasvoi nuori nainen ja nuoresta naisesta tuli rakennusmestari.

Kovin itsestäänselvyys ei ikänä ollut, että minusta olisi rakennusmestari tullut. Sitä loppuun asti myös vanhempi siskoni epäili. Kävin ensin toista koulua ja se ei tuntunut ikänä omalta jutulta, asiaa tuli mietittyä vuoden verran myös ulkomailla. Ulkomailta palattuani rakennusmestarin koulutusohjelma oli käynnistetty ja siitä sitten kiinnostuin ja otin selvää. Työkokemusta raksalta ei ollut, mutta kova halu oppia löytyi.

Pääsykokeiden kautta takaisin koulun penkille, JES! Tuntui hyvältä vaikka itseni hieman tyhmäksi tunsinkin. Onneksi samalle luokalle osui muitakin noviiseja, meitä oli aika paljon. Kouluaika meni kuin siivillä ja suurempia ongelmia ei ollut aineiden kanssa. Koulussa jo tuntui ammatinvalinta hyvälle, se varmistui viimeistään kun työllistyin ennen valmistumista.

Nyt siis alta vuoden olen ollut työmaamestarina ja ainakin vielä tykkään työstäni. Voisin jopa sanoa, että rakastan. Hulluko? No, niin on sanottu. Työ on haastavaa ja silloin tällöin ressaavaa, mutta siinä konkreettisesti huomaa kuinka talot rakentuu ja koko ajan oppii uutta. Myös usein saa hyvää palautetta ja huomaa onnistuneensa.

Parasta työmaalla on kuitenkin se, että on pääsääntöisesti ainoa nainen.