Nyt eletään jo sitä vaihetta työmaalla kun neidistä on tullut muru ja kuningatar ja mitä näitä oli. :) Tämähän on tietysti ihanaa ja imartelevaa. Kaikki naiset haluaa olla muruja ainakin tietyille ihmisille. Oma muruksi kutsuja on vielä projektina kesken, mutta ihanat työmiehet korvaa sen puutteen sanoillaan. Siis ei teoillaan, koska omiin ei kosketa ja hei, EI!
Minä nautin täysin siitä, että olen huomion keskipisteenä. Toki näin ei ole kaikkien kesken. Hyvänä esimerkkinä voi kertoa työnjohtokollegat tai oikeastaan kollega. "Minä en naisista välitä varsinkaan kun olet minua ainakin 12 vuotta nuorempi, minä olen jörö ja minä örisen. Ole sinä tyttö hiljaa ja keitä kahvia niin minä voin sillävälin kyseenalaistaa kaiken minkä sinä teet." HUOH! Tätä siis päivittäin ja siksi muruttelu onkin niin ihanaa vastapainoa.
Mikä siinä niin onkaan, että vanhemmilla miehillä ottaa niin koville? Tyttö kun ei olekaan vain tyttö vaan aivan samalla viivalla kuin he itse? Välillä v*tuttaa mutta onneksi tätä ei enää tarvitse kamalasti katsella, kun tytöllä on myös terävä kieli ja keskustelutaitoja.
Sitten päivän piristys: Tules kuule tyttö tänne, niin annan sulle elämäs kyydit. Mulla on tällainen aika iso... maakaapeli :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti