tiistai 20. syyskuuta 2011

Leirintäalue keskellä parkkipaikkaa

Vilskettä ja vilinää heti aamutuimaan. Muistutussoittoja , kiireisiä lähtöjä ja murtuinen suu. Aamulla on vaan vaikea herätä, jos saa kerrankin nukkua väähn pidempään. Miten voi ollakaan niin helppo herätä klo 6.00 mutta sitten 6.45 se on jo mahdotonta ja tuskallista? Silmät eivät aukea ja väsyttää niin paljon, että voisi nukahtaa uudestaan. Olenko vain tehnyt jo normaalia päivärytmiä tarpeeksi kauan? Aikaisemmin siirtyminen yövuorosta päivävuoroon olikin sen tiukun juttu, ensimmäinen kuukausi meni valvotessa.

Vaikka se voi tuntua ulkopuolisen silmissä, että kun mestari ei ole työmaalla niin sillä on helppo päivä. No kumotaan tämä nyt jo heti alkuun. Se ei todellakaan tarkoita sitä. Tänäänkin se oli tiukka koulutuspaketti+nykyinen työmaa+vanha työmaa. Koulutus oli toki tarpeellinen ja siinä opin enemmän kuin vuodessa koulun penkillä. Kuinka sen nyt on mahdollista? No ei se ainakaan oppijassa :)

Eilen niin hienosti sirkkelöin hyllylevyn oikeaan mittaan ja tänään ajattelin sen viedä takaisin asukkaalle. No ei sitten käynyt mielessä, että olisi varmaan hyvä ottaa se hyllylevy mukaan sieltä työmaalta :D Ja ei muutaku ajoreissu konttorilta työmaalle ja levy kainaloon. Siinä sitten työmaan parkkiksella kattelin et oli osa työmiehistä pistäny leirin pystyyn. Toisella oli Koffia ja toisella Megnersia kädessä, mitä? Hetken jutustelun jälkeen selvis, että äijien pomo ei ollut maksanut palkkoja viime perjantaina eikä niitä edelleenkään näkynyt tilillä. (Samaisen urakoitsijan kanssa on ollut muillakin äijillä ongelmia.) No mikäs siinä niillä ollessa, retkituolit alla ja repussa tarpeeksi juotavaa taksin tuloon asti. Protesti se tämäkin. Kyllähän se toki huvitti, mutta samalla hieman suretti että näin oli päässyt käymään. Siinä oli isoilla miehillä kamalasti asiaa purettavana ja mun tehtävä oli kuunnella. Harmitti paljon ja harmittaa edelleenkin. Kyllä vaan noi jotkut yrittäjät on vaan suoraan sanoen sikoja, ku yrittävät vaan omaan taskuunsa saada kaikkien rahat ja jättää äijille palkat maksamatta. Tämä on törkeää!



Kuski saapui äijille ja matka kohti pupia alkoi, niin sieltä heiluteltiin ja huudeltiin: Toivottavasti nähdään vielä tällä työmaalla. Kannustavasti heilutin äijille ja sanoin takaisin että eiköhän ne asiat selviä ja te tulette vielä tänne työmaalle. Mitä muutakaan olisin siinä tilanteessa enää sanoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti