Tuntuu taas ettei elämässä ole enää mitään muuta kuin työnteko. Toisaalta se ei haittaa. koska tykkään työstäni. Mutta kyllä se hieman rajoittaa kaikkea muuta sosiaalista elämää. Uskokaa tai älkää minullakin on ystäviä, joita olisi kiva välillä nähdä. :D
Toisen kerrostalon runkovaihe alkaa olemaan lopuillaan, mikä sinänsä harmittaa aikalailla. Minä menetän työmaalta hassuja hyviä työntekijöitä. Elementtiasennusporukka on ollut ihana piristys muuten niin vakavaan rakentamiseen. Ei se rakentanminen oikeasti ole niin vakavaa, pitää myös olla hauskoja hassuja hetkiä. Ja perjantaita kohden tarvii myös jutun lähteä välillä käsistä. Tätä hauskanpitoa meidän työmaalla ei turhan paljon ole. Kiristellään ja ollaan hiljaa, ei näin!
Mitä mä sitten teen kun elementtimiehet on poissa? Kuka mun kanssa lähtee hulluttelemaan? Kuka piristää mun päiviä? Työmaalle saapui juuri maalausporukka, josta voisin kuvitella löytäväni hyvällä huumorintajoulla varustettuja nuoria miehiä :D Toivotaan niin, muuten voi olla aika vaikeeta pysyä nahoissa.
Minä tykkään tehdä pikku kepposia. Se on mukavaa :) Kollegoille kirjoitin viikkoaikataululle zumbaa ja pitsinnypläystä. Tästä kertoo ehkä huumorintajun kollegoilla, että kirjoituksisa tivastiin ettei taululle saa kirjoittaa mitään ylimääräistä. Mikä näitä ihmisiä oikeen vaivaa??
Onneks sähkärillä löytyi huumorintajua, kun piilotin hänen moponsa avaimen :D
Maanantaille yritän keksi jonkun super-kepposen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti